Ernst Moritz Arndt

thumb|pysty|Ernst Moritz Arndt Ernst Moritz Arndt (26. joulukuuta 1769 Gross-Schoritz, Rügen – 29. tammikuuta 1860 Bonn) oli saksalainen kirjailija ja runoilija.

Arndt syntyi Rügenin saarella, joka kuului vuoteen 1815 Ruotsille osana Ruotsin Pommeria, ja kävi koulua Stralsundissa. Hänen isänsä oli syntyjään maaorja, mutta toimi sittemmin Potbus kreivin palveluksessa ennen oman tilan vuokraamista perheelle Rügeniltä. Ernst Moritz opiskeli teologiaa Greifswaldissa ja Jenassa tarkoituksenaan valmistua papiksi, mutta hänestä tuli kuitenkin historian professori Greifswaldin yliopistossa vuonna 1806 ja Bonnin yliopistossa vuonna 1818. Monien vaiheiden jälkeen hänestä tuli 1841 Bonnin yliopiston rehtori. Hän oli Frankfurtin kansalliskokouksen jäsen 1848. thumb|pysty|vasen|E. M. Arndtin synnyinkoti Groß Schoritzissa.

Arndt vastusti maaorjuutta, ja hänen kirjoituksensa osaltaan myötävaikuttivat siihen, että maaorjuus lakkautettiin Pommerissa vuonna 1806. Hän oleskeli 1806–1809 Ruotsissa, teki laajoja matkoja siellä ja käänsi Ruotsin lakia Ruotsin Saksassa sijaitsevia maakuntia varten. Hän toimi Pietarissa maanpaossa olevan valtiomiehen Karl vom Steinin sihteerinä ja joutui tämän kanssa pakenemaan Napoleonin sotajoukkoja Venäjällä. Hän oli ensimmäisiä saksalaisia joka juhli vastarintaa Napoleonia vastaan. Vuoden 1813 sodan aikana hän kirjoitti muun muassa kokoelman ''Lieder für Teutsche'', ja siinä julkaistiin isänmaallisia lauluja, jotka ovat pysyneet kansallismielisen saksalaisen runouden ohjelmistossa siitä lähtien ja joista tunnetuin, ”Was ist des Deutschen Vaterland”, oli jonkin aikaa epävirallinen kansallislaulu. Hän jatkoi ponnisteluja yhdistääkseen Saksan eri valtioita yhteistä vihollista Ranskaa vastaan.

Nationalistisen kauden ajattelija Arndt piti oppi-isänään Johann Gottlieb Fichteä. Tämän tavoin hän lietsoi saksalaisissa kansallistunnetta ja saavutti suuren suosion. Fichtestä poiketen Arndt ihannoi voimaa ja väkivaltaa. Sotaakin hän piti Jumalan säätämyksenä, koska ihminen epätäydellisyydessään ei kestäisi ikuista rauhaa, vaan kaikkinaiset paheet kitkisivät hänestä tällöin viimeisetkin hyveet. Orjamieli oli kirjailijalle paheista suurin. Kansallissosialisteille Ernst Moritz Arndt tarjosi paljon ajattelun apuvälineitä. Pitkän kirjallisen uransa aikana Arndt julkaisi myös antisemitistisia kirjoituksia sekä vastusti teksteillään saksalaisten sekoittumista muihin kansoihin, erityisesti ranskalaisiin.

Arndt kirjoitti myös hengellisiä lauluja ja virsiä. Saksan evankelisten kirkkojen virsikirjassa ''Evangelisches Gesangbuch'' on kaksi hänen kirjoittamaansa virttä. Virsi "Wenn aus dem Dunklen ich mich sehne" vuodelta 1819 julkaistiin hänen kirjoituksessaan ”Von Wort und von dem Kirchenlieder”. Se on Ruotsin kirkon vuoden 1986 virsikirjassa, virsi 270 "När ingen ljusning alls jag finner". Ruotsin kirkon suomenkielisessä virsikirjassa se on Pekka Kivekkään käännöksenä vuodelta 1997 "Kun yhä viipyy aamurusko". Wikipedian tuottama