Eyvind Johnson

| syntymäpaikka = | kuolinaika = | kuolinpaikka = | ammatit = kirjailija | äidinkieli = ruotsi | kansallisuus = Ruotsi | aikakausi = | tyylilajit = | aiheet = | liike = | tuotannon kieli = | debyyttiteokset = | sivusto = | puoliso = | lapset = | vanhemmat = | palkinnot = Nobelin kirjallisuuspalkinto 1974 | ehdokkuudet = | uskonto = | huomioita = }} Olof Edvin ”Eyvind” Verner Johnson (29. heinäkuuta 1900 Boden, Norrbotten, Ruotsi – 25. elokuuta 1976 Tukholma) oli ruotsalainen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto yhdessä Harry Martinsonin kanssa vuonna 1974.

Eyvind Johnson kuului itseoppineisiin kirjailijoihin. Hän syntyi kuusilapsiseen perheeseen ja lähti 14-vuotiaana sekalaisiin töihin lähikaupunkiin: sahalle ja tiilitehtaalle. Työttömäksi jäätyään hän matkusti Tukholmaan tehdastöihin. Metallityöväenlakon aikana 1920 yritti ensimmäistä kertaa elää kirjoitustuloillaan. Vuonna 1921 hän lähti pariksi vuodeksi Saksaan ja Ranskaan ja kirjoitti sieltä ruotsalaisiin lehtiin.

Johnsonin varhaiset teokset käsittelevät hänen vaatimattomia lähtokohtiaan ja sosiaalisia ja poliittia ongelmia. Myöhäisemmissä teoksissa hän kokeili ja kyseenalaisti kertojan roolia ja ajan käsittelyä kirjallisuudessa. Toinen maailmansota järisytti hänen maailmankuvaansa: hän luopui pasifismista ja päätyi vakaumukseen, että pahaa on vastustettava väkivallalla. Suomen talvisodan aikana hän toimi kirjailija Harry Martinsonin kanssa Suomen hyväksi. Sodanjälkeinen romaani ''Sotilaan paluu'' tuo esille, kuinka sodan raskaat kokemukset elävät sotilaiden mielissä.

Johnsonin pääteoksena pidetään neliosaista, osittain omaelämäkerrallista sarjaa ''Romaani Olofista'' (1934–1937), joka kertoo nuoren miehen kasvuvuosista Norlannissa 1900-luvun alkupuolella. Wikipedian tuottama